Usein tuntuu siltä, etteivät poliitikot ymmärrä tarpeeksi sateenkaarinuorten elämästä, eivätkä oikein osaa ottaa meitä huomioon päätöksenteossa. Jotta sateenkaarinuorten ääni saataisiin kuuluviin eduskunnassa, on tärkeää nostaa esiin omia tarinoitamme ja ajatuksiamme. Setan nuorisotoimikunta keräsi eduskuntavaalien alla nuorten kirjeitä kansanedustajille. Nuoret kertovat kirjeissä elämästään, ongelmistaan sekä siitä, mitä on aina halunneet kansanedustajien tietävän.
Voit kirjoittaa oman kirjeesi täällä.
19-vuotias sateenkaarinuori:
Terve uudet kansanedustajat! Onneksi olkoon vaalivoitoistanne, kiva että ootte päässeet korkeaan virkaan rakentamaan vielä parempaa pohjoismaalaista hyvinvointivaltiota.
Odotan innolla uusia tuulia politiikassa, ja erityisesti sukupuolivähemmistöjä koskevan lainsäädännön osalta. Omina nuoruusvuosinani oon saanut jo saanut iloita LGBT-ihmisiä koskevan lainsäädännön parantumisesta ja mun oma tarinani onkin aika ruusuinen. Kun kerroin 13-vuotiaana äidilleni että mulla on tyttöystävä, se sanoi vaan toivovansa mun olevan onnellinen. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi eduskunnassa, sain iloita siitä mun seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävien kanssa. Mun ei tarvitse pelätä pride-kulkueessa tai LGBT-ihmisille suunnatuissa yöklubeissa oman henkeni edestä. Tiedän, että jos ikinä mua syrjittäis seksuaalisuuteni takia, pitäisi virkavalta ja oikeuslaitos huolen siitä ettei niin tapahtuis uudelleen.
Mut joillain mun tuntemilla LGBT-nuorilla ei asiat todellakaa oo näin hyvin. Tiedän yhen pojan jonka äiti ei ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sen sukupuolenkorjausta millään mittakaavalla. Lukiossa oon todistanu lukemattomia tilanteita, kun opiskelijaa kutsutaan sen syntymänimellä. Siitä tyypistä näkee että sen sydän murtuu jokaikinen kerta.Oon istunu sängyn laidalla kuuntelemassa kun sukupuolenkorjausta läpikäyvä tyyppi kerto musertuneena siitä faktasta ettei se ikinä tuu samaan omia biologisia lapsia. Lista vois jatkua loputtomiin. Mun parhaan ystävän kumppanin elämä on yhtä helvettiä mielenterveysongelmien kanssa painiessa, sillä transpolin suunnattoman pitkät odotusajat venyttävät korjausprosessin aloitusta suhteettomasti.
Ja nää mun kertomat jutut on vain murto-osa siitä kaikesta tuskasta, jota meiän yhteiskunnallisen ilmapiirin ja nykyisen translain myötä nuoret ihmiset joutuu kokemaan jokapäivä. Mä oon kuullu niistä transnuorista, joiden vanhemmat on kadonnu niitten elämästä kaapista ulostulon jälkeen. Oon kuullu pöyristyttävän röyhkeästä ja epäinhimmillisestä kohtelusta, jota transnuoret on joutunu elämässään kokemaan. Ja oon kuullu myös niistä transnuorista, jotka on lähteny enkeleiksi taivaaseen koska tää maailma on niin silmittömän julma ja säälimätön niitä kohtaan.
Ja mä en enää ikinä halua kuulla yhtäkään uutta sellaista tarinaa. Yhdenkään nuoren ei pidä lähteä täältä liian aikaisin, koska niiden kokemaa tuskaa ei oteta vakavasti eikä laki anna niille ihmisoikeuksien mukaista kohtelua.
Siksi me tarvitaan uusi translaki. Me tarvitaan translaki, joka lopettaa pakkosterilisaatiot. Me tarvitaan sellanen translaki, joka nopeuttais sukupuolenkorjausprosessia niin, ettei sen pituus heikentäis transihmisten hyvinvointia. Juridisen sukupuolen korjaamista on helpotettava. Me tarvitaan uusi suunta ja näkökulma sukupuolivähemmistöihin liittyvään keskusteluun. Lisää tiedostusta, avoimempaa ilmapiiriä.
Ja tämän te, hyvät kansanedustajat, voitte seuraavana vaalikautena tehdä. Mä toivon, että te loisitte seuraavan neljän vuoden aikana meille sellaisen Suomen, jossa yhdestäkään transnuoresta ei tulisi enää enkeliä sen takia, että meiän translaki on epäinhimmillinen ja rikkoo julkealla tavalla ihmisoikeuksia.
Ja toivon, että teette sen sekä nykyisten transnuorten että varsinkin niiden taivaassa olevien autuaiden tähden.
17 years old rainbow youth:
My life as a young trans person would be way less-scarier, if the new translaw passed. Gender-neutral bathrooms would also be extremely important, since those would make our everyday life a lot safer and less stressful. Thank you!
15-vuotias sateenkaarinuori:
Hei sinä. Tiedätkö sen tunteen, kun sinun pitää mennä joka päivä paikkaan, joka on homo-, bi- ja transfobinen? Paikkaan, jossa et voi olla oma itsesi tai muuten joudut väkivallan, kiusaamisen tai syrjinnän kohteeksi. Todennäköisesti et tiedä, ellet kuulu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, mutta minä tiedän. Tiedän, millaista on olla se, ketä kukaan ei huomioi julkisten tilojen suunnittelussa, ei passeissa, eikä terveystiedon kirjoissa. Yhteiskunnan ja muiden ihmisten silmissä olen tyttö, joka on hämmentävää, koska kaikki muut vaikuttavat olevan niin varmoja siitä kuka olen, paitsi minä itse. Valtion ja yhteiskunnan silmissä minua ei ole olemassa, koska virallisissa papereissa ei ole kolmatta sukupuolta vaihtoehtona. Ja kysyn kaikilta teiltä, ketkä päätätte asioista, jotka vaikuttavat merkityksellisesti muiden ihmisten elämiin: Miksi virallisissa papereissa ei voi olla kolmatta sukupuolimerkintää, kun se ei ole keneltäkään pois? Kuka sinä olet määrittelemään, millainen toinen ihminen saa tai ei saa olla? Uudistakaa translaki, ei vain kunnioittamaan transsukupuolisia, vaan kaikkia transihmisiä. Ja määrätkää, että kouluissa opetetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, sillä vain niin voidaan varmistaa, että tulevaisuudessa siellä istuvat kansanedustajat ymmärtävät enemmän näistä asioista ja osaavat tehdä hyviä päätöksiä.
14-vuotias sateenkaarinuori:
Julkisiin palveluihin muunsukupuolisten vessat ja koulujen terveystiedon tunnilla puhuttaisiin enemmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
15-vuotias sateenkaarinuori:
Nykyinen translaki ei mielestäni ole mitenkään inhimillinen. Siihen pitää saada muutos! On jo korkea aikakin. Emmekö halua edes yrittää olla tasa-arvoisia? Aina sanotaan, että nuoret ovat tulevaisuus joten kuunnelkaa siis mitä meilläkin on sanottavana. – Kiitos
16-vuotias sateenkaarinuori:
Sateenkaariperheillä pitäisi olla samat adoptio oikeudet kuin heteropareilla!
22-vuotias sateenkaarinuori:
Tarvitsemme ehdottomasti uuden translain mahdollisiman nopeasti. Uusi tautiluokitus transsukupuolisuudelle tulisi myös ottaa samaan aikaan käyttöön, kun WHO sen julkaisee, jotta saamme transhoidot pois mielenterveyspuolen piiristä, jonne ne eivät kuulu.
Nykyinen translaki loukkaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksia, joista EU on ymmärtääkseni jo huomauttanut. Pakkosterilisaatio on poistettava, sekä hoitoihin hakeutumista helpotettava. Hoitohenkilökuntaa pitää kouluttaa paremmin sekä varmistaa, että he ajavat trans- ja muunsukupuolisten oikeuksia eivätkä syrji heitä omien vakaumusten ja/tai mielipiteiden tähden.
Varsinkin täysi-ikäisten pääsyä hoitoihin ja sukupuolen vahdistusta on helpotettava. Trans- tai muunsukupuolisen odotuttamista ja hoitojen lykkäämistä ilman, että syynä on mielenterveysongelma tms. ei aja kenenkään etua eikä edistä hyvinvointia.
Myöskin alaikäisille trans- ja muunsukupuolisille on annettava paremmat mahdollisuudet toteuttaa identiteettiään joko/tai helpomman nimenvaihdon ja juridisen sukupuolen varmistamisen tai/ja blocker-hoitojen avulla. Alaikäiset sukupuolivähemmistöjen edustajat tarvitsevat myös ystävällisemmän ja turvallisemman ympäristön hoidoille ja tutkimukselle, kuin mitä Tampereen EVA-yksikkö antaa.
13-vuotias sateenkaarinuori:
Olen perheeni keskimmäinen lapsi ja olen biologisesti tyttö, minulla on kaksi veljeä, jotka ovat sitä mieltä, että olen tyttö, vaikka olen omasta mielestäni Gender queer, Äitini ja isäni eivät asiaan oiken kommentoi, en ole edes varma muistavatko he sen, mutta pääasia on se etten ole tyttö.
Luin tänään, eli 21.3., että joku eduskuntaan haluava oli sitä mieltä ettei ole muita kuin kaksi sukupuolta, ja sukupuolta ei saisi vaihtaa. Olin erittäin vihainen kun luin sen, sillä mielestäni sukupuolia on enemmän kuin tyttö tai poika, ja jos tuntee olevansa poika niin miksi ei sukupuolta saisi vaihtaa? Ja jos tyttö tykkää tytöstä niin eikö se muka ole sallittua? Koulussa kaikki tekevät vitsejä homoista, ja Bi-seksuaaleista, se tekee oloni erittäin epämukavaksi, koska edelleen olen biologisesti tyttö, ja tähän menessä olen tykännyt tytöistä. Toivosin, että joku voisi tehdä asialle jotain. Ei se ole niin helppoa, mutta silti. Tiedän itsekkin, että vaikka kuinka paljon yritän ei kukaan minua kuuntele, saati ymmärrä.
14-vuotias sateenkaarinuori:
Hei, täällä on yksi sukupuoli-ja seksuaalivähemmistöihin kuuluva nuori. Toivoisin, että muutatte translakia (Oikeastaan moni muukin haluaa kanssa), ongelmana on kanssa nämä julkkiset vessat, jossa on nais-ja mies jako. Voisi myös ottaa intersukupuoliset ja muunsukupuoliset ihmiset huomioon. Ja myös toivoisin, että Suomessa tulisi ”kolmas-sukupuoli” vaihtoehto, sillä sukupuolia on monia kuin nainen ja mies. Ja myöskin jossain kyselyissä, jos kysytään sukupuolta, olisi kiva, että siinä olisi myös kolmas vaihtoehto.
18-vuotias sateenkaarinuori:
Hyvät päättäjät!
Tajusin noin puolitoista vuotta sitten olevani muunsukupuolinen. Olen koko ikäni ollut poikamainen. Ala-asteen loppupuolella yritin olla tyttömäisempi, mutta en ole koskaan esimerkiksi meikannut. Olen aina ollut erilainen kuin ikätoverini – olen viihtynyt enimmäkseen kotona ja minulla on ollut omat mielenkiinnonkohteeni. Lukiota edeltäneenä kesänä aloin enemmän miettiä sukupuoli-identiteettiäni. Mietin asioita useamman kuukauden aivan yksin, koska en halunnut puhua asioista kenellekään. Pian kuitenkin tajusin, että puhuminen auttaa. Nyt olen elänyt kaksi vuotta todellisessa identiteetissäni yhä laajemmin. Edelleen kohtaan mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä, mutta olen niellyt mieluummin pahan oloni kuin huomauttanut minuun kohdistuneesta epäasiallisuudesta. Jatkuva ihmisten korjaaminen nimittäin ottaa voimille.
Muunsukupuolisuudesta on vasta vähän aikaa sitten alettu puhua julkisuudessa. Sen vuoksi oma tilanteenikin oli hankala – kesti pitkään tajuta, mistä oma paha olo johtui. Haluan yhteiskunnan silmissä tulla nähdyksi maskuliinisena. En kuitenkaan koe olevani täysin mies. On tärkeää, että tässä yhteiskunnassa on tilaa myös meille, jotka emme kuulu binäärin sukupuolijaotteluun. Ylipäätään sateenkaarivähemmistöistä ei puhuta paljoa – meitä jopa vähätellään ja haukutaan. Puhe homoista ja lesboista on yleistynyt, mutta transsukupuolisista ja varsinkaan muunsukupuolisista ei juurikaan puhuta näkyvästi.
On tärkeää, että jo lapsille kerrotaan sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Se ei ole lasten hämmentämistä tai aivopesua – päinvastoin. Kun lapsille ei kerrota asioiden todellista laitaa, he käsittävät ne väärin ja heille saattaa pahimmassa tapauksessa jopa kehittyä fobioita erilaisuutta kohtaan. Toinen huono seuraus kertomattajättämisestä on se, että lapset/nuoret masentuvat ja saavat muitakin mielenterveysongelmia, koska eivät tiedä moninaisuuden olemassaolosta ja sen normaaliudesta.
ICD-10 diagnooseista vain F64.0 oikeuttaa kaikkiin sukupuolenkorjaushoitoihin. ICD-11 -sairausluokituksesta transsukupuolisuus on psykiatrisesta luokituksesta siirretty seksuaaliterveys-luokkaan. On tärkeää, ettei transsukupuolisuutta käsitellä mielisairautena, koska se ei sitä ole. Monet transtaustaiset ystäväni ovat kriiseilleet siitä, saavatko he haluamiaan sukupuolenkorjaushoitoja. Hoidot on tietysti katsottava yksilökohtaisesti, mutta myös muunsukupuolisille on taattava mahdollisuus samoihin hoitoihin kuin binäärisille transihmisille, koska ulkoinen sukupuolen ilmaiseminen saattaa olla myös hyvin maskuliinista/feminiinistä, vaikka olisikin muunsukupuolinen. Hoitoja tulisi jossain määrin mahdollistettava myös alaikäisille, koska käsitys omasta identiteetistä kehittyy jo lapsena. Esimerkiksi puberteetin pysäyttäviä blokkerihoitoja tulisi tarjota alaikäisille. Ne eivät tee mitään peruuttamatonta, vaan antavat yksilölle enemmän aikaa miettiä, kumman binäärisen murrosiän haluaa käydä läpi.
Myös pakkosterilisaatiosta on päästävä eroon. Ei ole oikein riistää yksilöiltä oikeutta saada biologisia lapsia, vaikka hormonikorvaushoidot yleensä tekevät yksilön steriiliksi. Esimerkiksi USA:ssa ja Iso-Britanniassa transmiehet voivat jäädyttää munasolujaan ennen kuin aloittavat testosteronin. Kaikki eivät halua tallettaa sukusolujaan, kuten en minäkään. Oikeus tähän tulisi kuitenkin säästää. Olen itse saanut alkuni hedelmöityshoidoista, eikä minulla ole juurikaan mahdollisuutta selvittää, kuka on biologinen isäni.
Monet transihmiset itseni tavoin eivät halua saada biologisia lapsia perinteisellä tavalla tai ovat hankkineet niitä jo ennen sukupuolenkorjausprosessiin hakeutumista. Nykyisin yhteiskunnan silmissä normaalien cis- ja heteropariskuntien on helpointa adoptoida lapsia. Yhtälainen oikeus adoptioon on taattava myös homopareille, yksinhuoltajille ja transtaustaisille, eli sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Yksilön sukupuolikokemus on hänen omansa. Itse olen miettinyt juridisen sukupuolen vaihtamista jonkin verran. Koska en koe olevani mies, en välttämättä halua muuttaa juridista sukupuoltani mieheksi. Toisaalta taas olen vaihtamassa itselleni nimeä, joka mielletään miehen nimenä. Mietinkin, kuinka miehen nimi naisen henkilötunnuksella vaikuttaa muiden käytökseen. Tulen myös mahdollisesti aloittamaan hormonikorvaushoidot lähivuosina, joten mies juridisena sukupuolena olisi varmasti turvallisin vaihtoehto. Olen myös miettinyt kolmatta juridista sukupuolta hypoteettisesti, ja se on mielestäni vähän kaksipiippuinen juttu. Yksilön juridinen sukupuoli ei periaatteessa ole muiden kuin yksilön itsensä asia. Biologinen sukupuoli ei aina vastaa juridista sukupuolta. Näin esimerkiksi intersukupuolisten kohdalla. Tämän vuoksi kolme juridista sukupuolta olisi hyvä ratkaisu, joka tulisi taata vähintään intersukupuolisille. Maailmalla kolmas sukupuolimerkintä on käytössä alle 20 maassa. Itseäni mietityttää, kuinka kolmannen sukupuolimerkinnän omaavia ihmisiä kohdellaan maissa, joissa sitä ei ole – varsinkin hyvin konservatiivisissa maissa, joissa sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen on rikos. Mielestäni toimivin ratkaisu olisi sellainen henkilötunnus, josta ei käy ilmi henkilön juridinen sukupuoli. Jos sitä tietoa johonkin tarvitsee, se voisi olla näkyvillä vain sitä tarvitseville tahoille. Toki sekin, että sukupuolimerkintä ei selviä matkustusasiakirjoista, saattaa ainakin aluksi olla hämmentävää, mikäli kyseistä käytäntöä ei toteuteta maailmanlaajuisesti.
Työpaikoilla tapahtuu edelleen syrjintää sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Se on väärin! Olen itse vasta astumassa työelämään, ja koulukiusattuna ajattelen ihmisten reagoivan identiteettiini pahimmalla mahdollisella tavalla, vaikka se onkin irrelevanttia. Olen saanut pääasiassa hyvän vastaanoton ulostulojeni jälkeen. Olen kuitenkin kuullut, että sateenkaarivähemmistöön kuuluminen on johtanut siihen, ettei palkata töihin tai saadaan potkut ominaisuuden ”tultua julki”. Seksuaalisuus, sukupuoli mukaan lukien, on yksilön ominaispiirre. Se ei vaikuta siihen, kuinka hyvä työntekijä on.
Olen kiitollinen vähemmistöidentiteetistäni ja erilaisuudestani. Se on kasvattanut minua enemmän kuin mitä yhteiskuntanormatiivinen identiteetti olisi tehnyt. Maailmankuvani on avartunut ja arvostan erilaisuutta. Mielestäni jokaisen tulisi käydä tietynlainen ajatusprosessi läpi, jotta he tajuaisivat, kuinka moninaisia me ihmiset olemme. Minun on pitänyt tehdä töitä sen eteen, että saan haluamani. Tämä on opettanut arvostamaan myös niitä saavutettuja asioita enemmän.
Pyydän, että teette poliittisia päätöksiä siten, että huomioitte myös meidät sateenkaarivähemmistöön kuuluvat kansalaiset.
Kiitos!
15-vuotias sateenkaarinuori:
Hei, sinä, joka luet tätä. Onko sinusta ikinä tuntunut, ettei kukaan ymmärrä? Että olet ainoa ihminen, jolla on tietynlaisia ongelmia? Tiedän, miltä tämä tuntuu, koska olen muunsukupuolinen. Yleensä minunlaisia ihmisiä ei ole huomioitu julkisisten vessojen tai pukuhuoneiden osalta, eikä asiasta ole viitsitty kirjoittaa terveystiedon- tai biologiankirjoihin. Ruotsin tunneilla meille ei ole opetettu hen-pronominin taivutusta, koska sitä ei olla nähty tarpeellisena. Minne tahansa menenkin, näkyy kaikkialla sukupuolen kaksijakoisuus.
Jos olisin homo-, bi- ja transfobisessa koulussani oma itseni, joutuisin häirinnän, syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi. Jos hakeutuisin myöhemmin transpolille hoitoihin, saisin ehkä diagnoosin F64.8. ”muu sukupuoli-identiteetin häiriö” ja jäisin ilman hoitoja. Jos kertoisin avoimesti ihmisille olevani muunsukupuolinen saisin todennäköisesti kuulla ”nykynuorison trendeistä”, eikä minua otettaisi tosissaan.
Mutta en ole friikki, häiriö tai trendi. Olen ihminen, kuten sinäkin. Sukupuolen moninaisuus ei ole ”höyhötystä”, kuten Jussi Halla-Aho asian ilmaisi. Se on asia, joka koskettaa monia ihmisiä.
Jos Suomi on niin tasa-arvoinen hyvinvointivaltio kuin sanotaan, miksi transihmisiä kohdellaan niin huonosti? Miksi virallisesti ei voi olla kolmatta sukupuolimerkintää, joka olisi ilmoitusasia? Miksi kouluissa ei opeteta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä?