Setan nuorisotoimikunta käynnisti 17.5.2017 Aidosti avoin – Hyvä harrastus sateenkaarinuorelle! -kampanjan. Kampanjan tavoitteena oli kannustaa eri harrastusyhteisöjä huomioimaan sateenkaarinuoret paremmin toiminnassaan. Usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat harrastamisen haasteellisena ja turvattomana, sillä he pelkäävät joutuvansa syrjityiksi tai kokevat joutuvansa salaamaan identiteettinsä harrastuksessa. Tämä pelko kumpuaa usein aikaisemmista negatiivista kokemuksista siitä, että heitä ei olla kohdattu oikein kokemassaan identiteetissä, heitä on avoimesti syrjitty tai osoitettu vihapuhetta heitä kohtaan. Siksi on erityisen tärkeää, että sekä ihmisten sanat että teot harrastusyhteisössä viestittävät nuorelle, että hän on tervetullut juuri sellaisena kuin on.
On tärkeää, että jokainen harrastusyhteisö kehittää omia keinojaan torjua syrjintää ja rasismia. Tässä henkilökunnan kouluttautumisella on tärkeä rooli. Onko henkilökunta saanut riittävästi tietoa seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta? Setan nuorisotoimikunta on laatinut tarkistuslistan, jonka avulla voi käydä läpi, onko juuri teidän harrastusyhteisössänne jotain kehitettävää ja korjattavaa – ja toisaalta, mitä kaikkea teidän toiminnassa on jo tehty hienosti. Tekstin lopusta löytyvä lista on kattava, mutta jokaisen harrastusyhteisön ollessa uniikki tarpeetkin ovat usein erilaisia, joten jokaisessa yhteisössä tulisi miettiä myös omia kehittämiskohtia.
On kuitenkin muutamia kaikille harrastuksille yhteisiä asioita, joita tulisi huomioida. Sukupuolittava puhe ja toiminta rajaavat sitä, kuinka avoimesti nuori uskaltaa olla oma itsensä. Jos harrastuksessa jaetaan porukkaa tyttöihin ja poikiin, on vaarana, että muun muassa transihmiset jäävät näkymättömiksi. Mustavalkoinen tyttö-poika-jako ei ota huomioon ei-binäärisiä ihmisiä, muunsukupuolisia ihmisiä, jotka eivät tunne olevansa tyttöjä eikä poikia. Samoin sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori, joka jaotellaan vain oletetun biologisen sukupuolensa perusteella, tuntee jaottelusta ahdistusta eikä uskalla myöhemminkään tulla kaapista ulos harrastuksessaan.
Myös puheen avulla voi viestiä nuorelle joko sitä, että hän on tervetullut ryhmään juuri sellaisena kuin on, tai vastavuoroisesti sitä, että hän on vääränlainen ja erilainen. Hetero-oletus on edelleen hyvin vahva monissa harrastusyhteisöissä. Koskaan ei saa puheen eikä toiminnan keinoin olettaa nuoren seksuaalista suuntautumista eikä sukupuoli-identiteettiä. Myös homotteluun on puututtava voimakkaasti. On annettava selvä merkki siitä, ettei homo-sanan (tai muidenkaan sanojen) käyttö haukkumasanana ole oikein. Se ei ole oikein edes silloin, jos haukkuja itse sanoo tehneensä sen “vain läpällä”. Homottelu satuttaa sekä sateenkaarinuorta itseään että hänen läheisiään. Homo-sanan käyttö haukkumasanana, vaikka käyttö olisi tarkoitettu vain huumoriksi, kertoo syvälle juurtuneista oletuksista ja asenteista sekä vahvistaa käsitystä siitä, että heteroseksuaalisuus olisi toivotumpaa ja parempaa kuin ei-heterous. Kenenkään seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti ei ole vitsi.
Sukupuolittavat tilat eivät anna kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin. Transihmiset kärsivät siitä, jos he joutuvat väärään pukukoppiin tai suihkuun. Setan nuorisotoimikunta painottaakin, että sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren tulisi saada itse määritellä, mitä pukuhuonetta käyttää. Lisäksi harrastustiloissa tulee aina olla kolmas, sukupuolineutraali vaihtoehto, jossa jokainen saa käydä vaihtamassa vaatteensa. Jos tämä ei ole esimerkiksi rakenteellisista syistä mahdollista, on keksittävä jokin muu keino. Esimerkiksi voidaan pohtia olisiko rakennuksessa jokin muu tila, jossa voisi vaihtaa vaatteita rauhassa, vaikkei sitä alun perin pukuhuoneeksi olisi suunniteltu. Nuoret kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun ja pohtia teidän tiloissa parhaiten toteuttamiskelpoista ratkaisua yhdessä. Hyvä esimerkki löytyy Turun yliopiston CampusSportin Sport Sirkan liikuntatilasta: siellä avattiin juuri äskettäin sukupuolineutraali, kaikille avoin pukuhuone.
Kuitenkin on turvattava tilojen turvallisuus – kukaan ei saa tulla sinne pällistelemään tai kyseenalaistamaan tilojen tarpeellisuutta. Huonot kokemukset luovat turvattomuuden tunnetta transihmisissä, eivätkä he välttämättä tule enää harrastuksiin. Tästä syystä on luotava käytänteet kuinka toimia, mikäli syrjintää, vihapuhetta tai kiusaamista esiintyy yhteisössä. Tällöin kaikki tietävät, että moninaisuutta tulee kunnioittaa, tiedetään kehen olla yhteydessä epäasiallisesta käytöksestä ja miten tilanne puretaan yhdessä. Yhteiset säännöt sekä selkeä toimintakulttuuri luovat turvallisuutta. Myös tässä henkilökunnan osaamisella on merkittävä rooli: heidän tulee huomata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemia haasteita ja osata ratkaista niitä.
Tarkistuslista: https://www.dropbox.com/s/n5o6lfuj5k1slhy/tarkistuslista.pdf?dl=0