Sateenkaaripojilla- ja miehillä tarkoitamme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia alle 30-vuotiaita henkilöitä, jotka määrittävät itsensä pojiksi/miehiksi. He ovat homoja, bi- ja panseksuaaleja, aseksuaaleja tai aromanttisia, queerejä, transsukupuolisia, transmaskuliineja, transvestiitteja tai intersukupuolisia tai poikia, jotka muutoin määrittävät kuuluvansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.
Lataa sivun sisältö tulostettavana pdf-tiedostona tästä
Sateenkaarevien poikien ja nuorten miesten hyvinvointia seuraavat säännöllisesti THL:n Kouluterveyskysely, Euroopan unionin perusoikeusviraston LHBTIQ-kyselytutkimus sekä The European MSM Internet Survey (EMIS) -kysely. Sateenkaarevien poikien ja miesten kokemuksia on kartoitettu myös pienemmissä tutkimuksissa sekä haastatteluin esimerkiksi mediassa. Fakta koostuu sekä tutkimuksesta että kokemusperäisestä tiedosta, jota on saatu Setan omasta asiakastyöstä sekä muilta erityisesti poikien ja nuorten miesten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta.
Osa sateenkaaripojista ja nuorista miehistä voi hyvin ja osa voi enemmistöihin kuuluvia poikia ja nuoria miehiä huonommin. Monet sateenkaaripoikien ja nuorten miesten hyvinvointiin liittyvät seikat kytkeytyvät sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden näkymättömyyteen, ahtaisiin mieheyttä koskeviin normeihin sekä tälle ryhmälle erityisesti suunnattujen tuki- ja neuvontapalveluiden puutteeseen.
Hyvinvointia heikentävät tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan seuraavat asiat:
- koulussa, harrastuksissa, asepalveluksessa ja työelämässä ilmenevä homo-, bi- ja transfobia
- vähemmistötressi
- altistuminen eheyttämispyrkimyksille
- hoitamaton sukupuoliristiriita (transpojat ja -miehet)
- väkivalta- ja seksuaaliväkivaltakokemukset
- liian myöhäinen avun hakeminen terveysasioissa
- ilman tietoista suostumusta tehdyt kosmeettiset toimenpiteet (intersukupuoliset).
Intersukupuoliset pojat ja nuoret miehet
Intersukupuolisiin kohdistuu Suomessa ihmisoikeusloukkauksia ja näkymättömyyttä. Joillekin intersukupuolisille on voitu lapsena tehdä kosmeettisia leikkauksia, joilla heidän sukuelimiään on “normalisoitu” vastaamaan normatiivista tytön tai pojan kehollisuutta. Yleisimmin tämä on tarkoittanut liian pieneksi katsotun peniksen muokkaamista vaginaksi.
Intersukupuoliset pojat saattavat kantaa lääketieteellisen kaltoinkohtelun vuoksi traumaa ja häpeää sekä kärsiä ilman heidän tietoista suostumustaan tehtyjen toimenpiteiden komplikaatioista. Intersukupuoliset pojat rikkovat olemassaolollaan myös mieheyden ja maskuliinisuuden normeja, mistä usein seuraa kiusaamista, syrjintää, väkivaltaa ja ulossulkemista.
Seksuaalivähemmistöpojat ja nuoret miehet
“Syvällä sisimmässäni tiesin jo 13-vuotiaana, että olen homo. Myönsin sen täysin itselleni vasta vuosia myöhemmin. Minua pelotti ajatus siitä, että joutuisin kokemaan syrjimistä tai lokeroimista. Polkuni näyttäisi hyvin erilaiselta, jos minua olisi opetettu seksuaalisuuden monimuotoisuudesta tai jos olisin saanut jo varhain sateenkaariesikuvia. Tietämättömyys ja ulkopuolisuuden tunne veivät minulta monia tavallisia nuoruuden kokemuksia.” Aaron, 19, homo, Planin blogissa 2024
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yläkouluikäisten poikien yksinäisyys on Kouluterveyskyselyn mukaan lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 2019. Kaveri- ja vertaissuhteita voivat hankaloittaa esimerkiksi tiukat maskuliinisuusnormit ja niistä johtuva tarve salata oma seksuaalinen suuntautuminen. Niin sanotun “homottelukulttuurin” takia monien seksuaalivähemmistöön kuuluvien poikien on vaikea tulla ulos kaapista.
Oman seksuaalisen suuntautumisen paljastuminen sekä koulussa että kotona vanhemmille pelottaa monia. Läheiset ja ammattilaiset voivat suhtautua seksuaalisesta suuntautumisesta kertomiseen vähätellen, pitäen sitä ohimenevänä vaiheena tai reagoiden suoran vihamielisesti.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvat miehet, etenkin bimiehet, ovatkin muita harvemmin kavereilleen avoimia omasta sateenkaari-identiteetistään. Lähes puolet välttää pitämästä samaa sukupuolta olevaa kumppaniaan kädestä julkisella paikalla. (Euroopan unionin perusoikeusvirasto 2024.) Osin tästä syystä he myös hakeutuvat sateenkaarierityisten palveluiden piiriin keskimäärin muita nuoria vanhempana. Henkisen ja fyysisen väkivallan uhka on keskimäärin muita poikia useammin osa seksuaalivähemmistöpoikien elämää.
Homo- ja bipojat kokevat houkuttelevaksi isommille paikkakunnille muuttamisen vapaamman ilmapiirin ja muiden vähemmistöön kuuluvien tapaamisen vuoksi. Tämä voi ohjata myös koulutus- ja uravalintoja. Yleisesti sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien poikien ja miesten alavalinnoissa prioriteetiksi nousevat turvallisuus sekä mahdollisuus salata sateenkaari-identiteettinsä tai välttyä kohtaamasta ihmisten asenteita. (Lehtonen 2018.)
Transpojat ja nuoret miehet
“Koulussa syrjitään ja väärinsukupuolitetaan. Kouluissa täytyisi olla täysi nollatoleranssi syrjinnälle. Nuorille kuuluu kasvurauha.” Mio, 15, transpoika
Cispoikiin verrattuna transpojat ovat hieman useammin avoimia omasta sateenkaari-identiteetistään niin perheelleen kuin kavereilleenkin. (Euroopan unionin perusoikeusvirasto 2024.) Ahtaat maskuliinisuusnormit vaikuttavat transpoikien ja -miesten mahdollisuuteen olla oma itsensä ja ilmaista sukupuoltaan omalla tavallaan. Transvihamielinen ilmapiiri ja julkinen keskustelu sekä korostunut väkivallan uhka aiheuttavat vähemmistöstressiä.
Transpoikien ja -miesten hyvinvointia edistävät sukupuoli-identiteetin mukaisesti kohdatuksi tuleminen, sukupuolta vahvistavat hoidot ja turvallisten aikuisten tuki. Suomessa 13–17-vuotiaiden transmaskuliinien ja -poikien pääsyä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on rajoitettu viime vuosina, mikä on viivästyttänyt sukupuolidysforian hoitoa. Transpoikien sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistetaan pitämällä sitä vaiheena, nuorten välillä leviävänä trendinä tai psyykkisenä oireiluna. Tällöin tullaan sivuuttaneeksi nuoren itsemääräämisoikeus ja hänen ilmaisemansa tuentarpeet.
Seksuaalioikeudet ja seurustelu
“Omaa identiteettiä ja varsinkin miehisyyttä vähätellään sillä perusteella, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva mies voi olla oikea mies. Se vääristää käsitystä ei vain seksuaalisuudesta, mutta myös sukupuolesta.” Oiva, 18, aseksuaali
Sateenkaaripojat ja nuoret miehet jäävät usein yksin seurustelua, seksuaalisuutta tai perheellistymistä pohtiessaan. Miesten välisellä seksillä on edelleen vahva tabu-luonne, eikä sosiaali- ja terveysalalla ole riittävästi osaamista kohdata seksuaalisuuttaan pohtivia sateenkaaripoikia. Maskuliinisuuden normiin kuuluva seksuaalinen aktiivisuus sulkee aseksuaalisuuden kirjon pojat ja nuoret miehet ulos.
Puutteellinen ja hetero- ja cisnormatiivinen seksuaalikasvatus ja turvallisten kohtaamispaikkojen puute altistavat poikia häpeän ja vääränlaisuuden kokemuksille, omien rajojen ylittämiselle, seksuaaliselle katoinkohtelulle ja seksitaudeille. Miesten väliseen deittikulttuuriin erityisesti sovelluksissa liittyy kokemusten mukaan myös syrjiviä piirteitä ja normeja muun muassa ihonväriin, ulkonäköön, kehon kokoon ja sukupuolipiirteisiin liittyen.
Perheellistymisen esteitä on useita, ja sateenkaarimiesten lapsihaaveet jäävät usein toteutumatta. Yhteiskunnassa tarvitaankin monia toimia, kuten sijaissynnytyksen laillistaminen ja tiedon lisäämistä moninaisista perheellistymismahdollisuuksista, jotta sateenkaaripoikien ja -miesten oikeus perheellistymiseen toteutuu.
Toimenpidesuositukset
Suoraa puhetta ikätasoisesti!
Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta tulee puhua ikätasoisesti osana tunnetaito- ja seksuaalikasvatusta. Poikakulttuurien homofobia ja maskuliinisuusnormit tulee tunnistaa ja niitä tulee purkaa yhdessä poikien kanssa. Deittailukulttuurista, suostumuksesta ja valta-asetelmista tulee puhua nuorten kanssa myös sateenkaarideittailulle ominaiset piirteet huomioiden.
Koulusta turvallinen sateenkaareville pojille!
Sateenkaareviin poikiin kohdistuva kouluväkivalta on otettava tosissaan ja siihen on löydettävä keinoja puuttua. Väkivallan taustalla olevat kulttuuriset tekijät ja normit tulee tunnistaa ja pyrkiä luomaan kouluissa ja oppilaitoksissa tilaa monenlaisille tavoille olla poika.
Puheeksiotto rutiiniksi!
Pojilla on korkea kynnys ottaa puheeksi seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaaliterveyteen tai sukupuoli-identiteettiin liittyviä pohdintoja tai huolia. Ammattilaisten tulee rutiininomaisesti kartoittaa kaikilta nuorilta näihin liittyviä asioita ja luoda puhe- ja työtavoillaan tilaa moninaisuudelle, jotta tukea ja palveluohjausta päästään tarjoamaan oikea-aikaisesti.
Sateenkaaritietoiset ja saavutettavat seksuaaliterveyspalvelut!
Seksuaaliterveyspalveluissa, kuten ehkäisyneuvonnassa ja seksitautitesteissä tulee rutiininomaisesti puhua moninaisista seksitavoista. Seksitautitesteihin tulee päästä pyydettäessä. Ennen testausta tulee kartoittaa seksitavat tarkasti, jotta testit tehdään kattavasti yksilöllinen tilanne huomioiden. Turvattomien seksitapojen ja seksuaalisen kaltoinkohtelun riskit tulee tunnistaa ja palveluohjausta tarjota tarvittaessa.
Erityispalvelut myös poikien ja miesten saataville!
Tiettyihin erityispalveluihin hakeutuu hyvin vähän poikia ja nuoria miehiä; näitä ovat esimerkiksi seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneille suunnatut palvelut, kuten Seri-tukikeskukset sekä järjestöjen palvelut. Tarvitaan laajaa yhteistyötä tiedon levittämiseksi, palvelukynnysten madaltamiseksi ja stigman purkamiseksi, jotta jokainen, jolle palvelu on suunnattu, voisi hakeutua asiakkaaksi.
Etsivällä työllä yksinäisyyttä vastaan!
Pojat ja nuoret miehet eivät välttämättä hakeudu sosiaali- tai nuorisopalveluihinkaan omatoimisesti. Etsivän työn tulee tunnistaa sateenkaaripoikien erityiskysymykset, kuten vähemmistöstressi ja sateenkaareva yksinäisyys sekä tarjota kattavaa palveluohjausta. Etsivään työhön tulee osoittaa riittävästi resursseja.
Turvallisempia liikuntaharrastuksia!
Monien (joukkue)urheiluharrastusten ilmapiiri on cis- ja heteronormatiivinen, usein myös avoimen homofobinen. Lajiliittojen tulee huolehtia siitä, että harrastaminen on kaikille turvallista ja syrjintään ja häirintään puututaan osaavasti ja systemaattisesti. Myös sukupuolittamattomia liikunta- ja urheiluryhmiä tarvitaan.
Turvallisia tapaamispaikkoja ja aikuisia!
Sateenkaarevat pojat kärsivät muita ikäisiään useammin yksinäisyydestä ja tarvitsevat turvallisia paikkoja vertaiskohtaamisille ja -keskusteluille. Sateenkaareville kohdennetuille palveluille tulee olla riittävät resurssit, jotta palveluita voisi kohdentaa myös erityisesti pojille ja miehille. Nuoret kaipaavat myös erityisesti turvallisia sateenkaarevia aikuisia miehiä toimimaan “isoveljinä” ja roolimalleina.
Lisätietoa
Teija Ryhtä
nuorisotyön vaikuttamisen asiantuntija
p. 050 505 5234
teija.ryhta@seta.fi
Sateenkaarevia poikia tukevat monet valtakunnalliset ja alueelliset palvelut. Löydät ne tältä Nuorten palvelut -verkkosivulta.
Lähteet
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Kouluterveyskysely.
Euroopan unionin perusoikeusvirasto 2024. LHBTIQ-kyselytutkimus.
Lehtonen, Jukka 2018. Ei-heteroseksuaalisten poikien ja transnuorten kokemukset ja valinnat koulutuksessa. Teoksessa Kivijärvi Antti, Huuki, Tuija & Lunabba, Harry (toim.) 2018: Poikatutkimus. Vastapaino, Tampere.